Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Oma peilikuva

Vaikka painonpudotusta on jo yli 20kg, minusta tuntuu silti, että ongelma-alueet (vatsa, peppu ja reidet) eivät ole paljoakaan pienentyneet. Yhä edelleen, kun katson itseäni peilistä, minua turhauttaa, kun en itse näe muutosta.

Olen nyt muutamien vaatteideni kanssa kuitenkin joutunut toteamaan, että olen pienentynyt vaikka omat silmäni eivät sitä näe. Vakiohameeni meinaa pudota jatkuvasti eli joudun joko luopumaan siitä tai pienentämään sitä. Laitoin myös pitkästä aikaa napitettavan hameen päälle, mitä olen aikaisemmin pitänyt ns. takkina, sillä en ole saanut sitä edestä kiinni ja vaivoin vyötärön kohdalta. Nyt kuitenkin napitukset menevät kiinni ja hame itse asiassa tuntuu isolta.

Olen todella iloinen siitä, että on edes jotain konkreettista, mistä näen painonpudotuksen. Minua harmittaa se, etten näe tulosta peilistä. Näen kyllä, että suurimmat turvotuksen alueet ovat kyllä pienentyneet, mutta en näe sitä muutosta, mitä olettaisin -20kg:n kohdalla olevan.

Olen myös kuullut monelta, jotka ovat nähneet minut vasta kun painoni on lähtenyt putoamaan, että miksi minä vielä pudotan painoani ja olenhan minä ihan normaalikokoinen. Tämäkin herättää ristiriitaa oman peilikuvani kanssa. Ja toisaalta myös vaa'an kanssa.

Mielestäni onkin mielenkiintoista, miten toisen ihmisen ulkonäköä pystyy valehtelematta kehumaan mutta oman ulkonäkönsä ja vartalonsa kanssa on hyvin kriittinen. Olemme liian ankaria itseämme kohtaan?

Oman peilikuvan hyväksymiseen vaikuttaa myös paljon ulkonäköpaineet, mistä kirjoitin jo aikaisemminkin. Ulkonäköpaineet ovat todella kovat, eikä aikuisenakaan pysty niihin aina suhtautumaan järkevästi.

Salilla minua joskus turhauttaa se, että siellä olevat tytöt/naiset ovat aina viimeisen päälle laitettuja ja vielä viimeisen päälle kunnossa. Heillä on aina tiukat vähäiset vaatteet ja hiukset heiluvat kuin missäkin Maybelline-mainoksessa. Itse kun treenaan salilla naama punaisena ja hiuksien sijaan heiluvat läskit ilmassa.

Uudet tuulet, uudet ohjelmat

Paljon on viime viikkoina tapahtunut. Vai onko? Tai ehkä päivät ovat käyneet liian raskaiksi.

Maaliskuu oli melkeinpä yhtä tuskaa ja väkisin pakertamista. Painon putoamisen kanssa oli paljon ongelmia, ehkäpä suurin syy siihen oli taas yhden 10kg poistuminen. Muitakin niin sanottuja ongelmia oli maaliskuussa, mitkä vaikuttivat painon putoamiseen. Kahden viikonlopun ajan juhlin syntymäpäiviäni ja söin paljon herkkuja, otin tatuoinnin minkä takia en voinut käydä salilla, sairastuin flunssaan ja salikäynnit jäivät viikon ajalta kokonaan.

Juuri ja juuri sain kuitenkin painonpudotuksen pysymään -1kg/viikko. Huomasin, että pelkällä ruokavaliolla pystyn paljoon, jos vain jaksan ja itsekuria riittää.

Mahtuuhan maaliskuuhun jotain hyvääkin! Nimittäin se, mistä lupasin viime tekstin lopussa kertoa. Eli hankin itselleni personal trainerin tekemään minulle ja ongelma-alueilleni sopivan ohjelman. Trainer katsoi myös kaikki liikkeet ja liikeradat, että varmasti teen kaiken oikein, enkä:

Mutta oli kiva huomata treenin jälkeen, että olen kyllä aikaisemminkin tehnyt liikkeet oikein. Jotain hyötyä on ollut netistä ja kaikista kuntosalisivuista!

Tällä hetkellä minulle on katsottu ylä-, ala- ja koko vartalopäivät salilla sekä kuntopiiripäivä. Viime ohjelman aikana nostin isoja painoja vähillä toistoilla. Uudessa ohjelmassa sen sijaan on useita toistoja pienemmillä painoilla.

Tärkeää on vaihtelu ja monipuolisuus, jotta vartalo ja lihakset pysyvät mukana. Olen todella innoissani tästä ohjelmasta, minkä tarkoituksena on kestää 12 viikkoa. Vielä en voi sanoa, miten on lähtenyt liikkeelle, sillä flunssan takia en ole juurikaan ehtinyt käydä salilla.

Mutta tästä se lähtee! Ohjelman avulla pysyy kiinnostus ja motivaatio, kun on jotain mitä seurata ja siitä ei voi luistaa.