torstai 15. toukokuuta 2014

Ruokapäiväkirjaa

Kirjoitin jo aiemmin, että painonpudotus jumittui ja sillä linjalla on menty jo muutaman viikon. Aluksi masensi todella paljon, sillä olin jo tottunut -1kg/viikko ja olin jo ehtinyt haaveilla, että saavutan normaalipainon syksyn alussa. Masensi ja vitutti (suoraan sanoen).

Vaikka kirjoitinkin, että painon jumitus on ihan normaalia ja keho tarvitsee aikaa tottua uuteen painoon, uusiin päiväkalorimääriin ja kaikkeen muuhunkin. Siitä huolimatta mieli oli tosi alhaalla.

Jossain kohtaa kuitenkin tajusin, että on ihan turha masennella tämän asian kanssa. Painoa on kuitenkin pudonnut yli 20kg! Ja kiinteytymistä on tapahtunut koko ajan eli ei vaaka kaikkea kerro. Uskon myös, että olen kerryttänyt lihasmassaa ahkeran treenini vuoksi.

Olenkin tässä parin viikon aikana päättänyt alkaa mittailla itseäni ja luottaa enemmän niihin tuloksiin kuin vaakaan. Totta kai haluan, että vaakakin näyttäisi hyviä tuloksia, mutta kyllä senkin aika tulee.

Päätin myös, että kahden viikon ajan tarkkailen syömisiäni ja kirjaan kaiken ylös. Laitoin päiväkalorimääräkseni 1200kcal, mikä toivon mukaan auttaisi minua pääsemään yli tästä jumituksesta.


Eli siitä alkoi ruokapäiväkirjan pitäminen, mikä ei todellakaan ole minun juttuni. En ole tarvinnut ruokapäiväkirjaa, kun laihdutin yli 20kg enkä jatkossakaan sitä pidä. Mutta nyt kun paino pysyy paikoillaan ja kuitenkin liikun, niin pakko tarkistaa, mitä suuhunsa laittaa ja pitää "dieettiä". En nyt sanoisi olevani dieetillä, sillä jos 1200kaloriin mahtuu herkkuja, niin sittenhän niitä siellä on!


Kuntoplus-sivuston mukaan tuolla kalorimäärän pudotuksella pitäisi painoa tippua aika lailla pois mutta jotenkin omalla kohdalla en jaksa uskoa sitä. Olen varma, että tarvitsen vain kunnon alkusysäyksen, että paino lähtee taas rinnettä alas, eikä hillu siellä ylhäällä tasanteella. Joku sanoi Facebookissa, että kroppa tarvitsee shokkihoidon, että paino lähtee taas putoamaan ja se varmaan pitää paikkaansa.

Syön päivässä 5-6 kertaa noin 3-4 tunnin välein. Välipalat ovat arviolta 150-200kcal ja kunnon ruoat 250-300kcal, riippuen vähän mitä on ruoaksi ja mitä olen jo aiemmin päivällä syönyt. Syön kerran päivässä lämpimän ruoan.

Ruoaksi näiden kahden viikon aikana olen syönyt kaalilaatikkoa, katkarapu- ja kanasalaattia, pinaattikeittoa, tortilloja ja pizzaa. Tärkeää on laskea esimerkiksi kaalilaatikon ja pizzan kokonaiskalorimäärät, minkä jälkeen laskea kuinka paljon yksi annos sisältää. Esimerkiksi pizzan kokonaiskalorimäärä oli huimat 2770kcal, mutta pizzasta tuli 16 reilua palaa ja yhden palan kalorimäärä oli noin 175kcal.

Olen myös tykästynyt smoothieihin, mitä voin syödä aamu-, väli- tai iltapalaksi. Pääasiassa käytän luonnon jogurttia, missä on 100g/1dl vain 40kcal. Yleensä smoothielasilliseen menee 1dl luonnonjogurttia ja, riippuen muusta sisällöstä, ripaus maitoa. Yleensä laitan smoothieen banaanin, vaikka banaanissa onkin koosta riippuen noin 100kcal. Mutta se makeuttaa luonnonjogurttia niin, ettei smoothie tarvitse mitään makeutusta. Sen lisäksi laitan sekaan jäisiä mustikoita, mansikoita tai mustaherukoita 1dl. Täyttävä ja herkullinen juoma!

Kaloreiden laskeminen on auttanut pääsemään jumituksen yli. Ensimmäisen viikon jälkeen paino putosi 2kg ja toisella viikolla toiset 2kg eli yhteensä 4kg! Toivon mukaan nämä kaksi viikkoa vaikuttavat vielä seuraaviin viikkoihin, jollain oudolla tavalla.

Nyt ainakin tiedän, jos paino jossain kohtaa taas jumittaa, että kaksi viikkoa kaloreiden laskemista auttaa asiaa. Liikun kuitenkin todella paljon ja syön maltillisesti, niin eiköhän paino taas jatkossa putoa normaalilla tavalla. Jumitusvaihe kuitenkin tuli 20kg:n jälkeen, mikä on jo todella suuri määrä kiloja pois eli kropan on ollut varmasti vaikea ymmärtää, että mitä ihmettä on tapahtunut.

Mutta nyt voin iloisesti sanoa, että -27kg tällä hetkellä! Olen superiloinen!

Olen pian lähdössä ulkomaan matkalle kahdeksi viikoksi, Japaniin, ja siellä tulee kyllä käveltyä mutta myös syötyä. Menemme mieheni kanssa Osakaan, mikä on Japanin ruokapääkaupunki eli se varmaan kertoo paljon. Joskin, Japanin ruoka ja ruokakulttuuri ovat hieman eri asia kuin Suomessa. Viime Japanin matkalla Tokiossa mielestäni laihduin parikin kiloa eli toivottavasti niin käy tälläkin matkalla!

torstai 1. toukokuuta 2014

Cosplayn kautta voittoon?

Minusta ei löydy kovin monta kuvaa, sillä en ole viihtynyt kameran edessä omana itsenäni. En ole pitänyt minusta otetuista kuvista, sillä ne eivät koskaan ole näyttäneet minun silmissäni hyvältä. Toisaalta olisi ehkä ollut hyvä ottaa kuva, mistä lähdin liikkeelle, jotta pystyisin näkemään kehitykseni.

Minusta löytyy paljon kuvia kyllä harrastukseni, cosplayn, osalta. Niissä en tietenkään ole normaaleissa vaatteissa mutta niistäkin voi nähdä pömppiksen, hervottoman perseen, ylitsepursuavat reisi- ja polviläskit, pyöristyneen naaman ja kaikkea muuta ei-niin-kivaa.

Tässä kuitenkin muutama kuva, mitä minusta on vuosien saatossa otettu ja mistä voi jollain tapaa nähdä, kuinka iso joskus olen ollut. Olen melko hyvin vaatevalinnoillani pystynyt suurimpia läskimakkaroita peittämään mutta eihän kaikkea pysty peittämään.



Ja tässä kuvat, mitkä viimein saivat minut päättämään, että tähän on tultava loppu.


Olen harrastanut cosplayta vuodesta 2007 alkaen ja se on ollut minulle yksi tärkeimmistä harrastuksista. Cosplay on kuitenkin todella ulkonäköön keskittyvä harrastus, missä oleellisena osana otetaan kuvia asuista. En vain enää kokenut voivani harrastaa cosplayta sen näköisenä. Ällötin itseäni, kun katsoin minusta otettuja kuvia. Tiesin, että osasin tehdä asuja ja ommella, mutta se ei riittänyt, sillä en pystynyt nauttimaan harrastuksesta, missä minua ällötti olla esillä ja tuoda itseäni esille. Vaihtoehtoina oli lopettaa harrastus ja punottaa painoa. Terveydellisistäkin syistä valitsin jälkimmäisen.

Vaikka en aloittanut painonpudotustani cosplayn takia, oli cosplay ja siinä otetut kuvat suurin motivaation lähteeni painonpudotukseen. Totta kai olin monta kertaa aikaisemmin yrittänyt pudottaa painoani mutta olin monesti epäonnistunut. Moni muukin pieni asia vaikutti siihen, että pystyin pysymään päätöksessäni pudottaa painoa, ei pelkästään cosplay. Mutta silti ajattelen, että rakas harrastukseni pelasti minut ja on antanut motivaatiota jatkaa tätä pitkää painonpudotuksen tietä.

Myös cosplayn ansiosta pystyn näkemään konkreettisia esimerkkejä painon pudotuksessani.

Käytän nykyään cosplayasujeni alla korsettia, jotta saan paremmin muotoja esiin ja minulla olisi tasaisempi vatsa. Ostin korsettini vuonna 2013 Facebookin yhdeltä kirpputorilta, enkä saanut sitä päälleni vaikka laitoin narut mahdollisimman isolle. Jouduin lisäämään naruihin ylimääräistä narua, jotta sain niihin lisää pituutta ja täten mahduin korsettiin. En pystynyt olemaan korsetin kanssa kauan, sillä muoviset luut painoivat ikävästi ja oli huono hengittää. Liikaa läskiä puristuksissa. Nyt olen saanut ottaa kaikki ylimääräiset narut pois ja kiristää korsettia huomattavasti, minulla on todella iso rusetti takana nyörityksessä ja koko ajan sitä saa kiristää.

Monessa cosplayasussani on vyötäröllä vyö, mikä on aina tehty sen hetkisen ruumiinrakenteeni mukaan. Vuoden 2013 Traconissa minulla oli asu, minkä vyö on nyt 25cm liian pitkä minulle. Eli jos haluan käyttää asua uudestaan, sitä pitää huomattavasti lyhentää.

Muutenkin cosplayasut ovat tehty niinsanotusti mittatyönä, tietenkin! Ainahan teen asuni sen hetkisen vartaloni mukaan, joten niistä näkee helposti, onko muutosta tapahtunut. Moni asu nykyään roikkuu päälläni, enkä pysty niitä käyttämään, ellen kavenna niitä (jos sekään auttaa).

Turhaa aikaa meneekin asujen teossa tähän kaventamiseen, sillä päässäni on vielä vanhat mittani, minkä mukaan ostan kangasta ja leikkaan kaavat. Joskus turhaudun siihen ja haluan leikata kokonaan uudet kangaspalat asuihin, sillä kaventamisen yhteydessä voi hävitä malli, mitä asuun tarvitsen.

Ihanaa on tosiaan huomata, että rakas harrastukseni jaksaa yhä motivoida minua painonpudotuksessa. Siitä sain lähtölaukaisun painonpudotukseen ja vaikeina hetkinä voin yhä turvautua siihen ja hakea cosplaysta lisää motivaatiota ja todisteita tämänhetkiselle saavutukselleni!

Olen noin puolivälissä tavoitettani. Enkä aio luovuttaa. Olen onnistunut jo yli 20kg pudottamaan painoa, enköhän minä pysty loppuun asti tämän viemään!